ติดตั้ง Steam
เข้าสู่ระบบ | าษา
简体中文 (จีนตัวย่อ) 繁體中文 (จีนตัวเต็ม) 日本語 (ญี่ปุ่น) 한국어 (เกาหลี) български (บัลแกเรีย) Čeština (เช็ก) Dansk (เดนมาร์ก) Deutsch (เยอรมัน) English (อังกฤษ) Español - España (สเปน) Español - Latinoamérica (สเปน - ลาตินอเมริกา) Ελληνικά (กรีก) Français (ฝรั่งเศส) Italiano (อิตาลี) Bahasa Indonesia (อินโดนีเซีย) Magyar (ฮังการี) Nederlands (ดัตช์) Norsk (นอร์เวย์) Polski (โปแลนด์) Português (โปรตุเกส - โปรตุเกส) Português - Brasil (โปรตุเกส - บราซิล) Română (โรมาเนีย) усский (รัสเซีย) Suomi (ฟินแลนด์) Svenska (สวีเดน) Türkçe (ตุรกี) Tiếng Việt (เวียดนาม) Українська (ยูเครน) รายงานปัญหาเกี่ยวกับการแปล าษา
Istuin muumilaakson rannalla, kun kuulin takaani ääntä. Mielessäni mietin ajatuksillani, onkohan se nuuskamuikkunen. Silmäni kuitenkin analysoivat tämän väittämän vääräksi, ja edessäni kohosi jäärouva. Eniten silmäni kiinnittivät katsettani hänen alapäähänsä. Siellä se oli! Jäinen outie vittu. En uskonut, mitä silmäni näkivät. Huomasin, että kyseessä ei ollutkaan jäärouva. Edessäni seisoi jylhä näky, koko kansan ville haapasalo! Silmäni eivät jälleen kerran uskoneet näkemäänsä. Ville Haapasalon parran alta kuului mörinää. Georgialainen perinneherkku, THÖ juustoleipä. Nyt pakastealtaissa. Muista lämmittää ennen syöntiä. Kuin salamasta, huomasin, että haapasalo oli hävinnyt kuin nuuskamuikkunen etelään. Jäljellä oli vain rasvainen herkku, jonka jälkeen ei tarvitse rasvata huulia, ja jonka kanssa punaviini maistuu. Menin muumitaloon ja lämmitin hazsapurin.