Steam'i Yükleyin
giriş | dil
简体中文 (Basitleştirilmiş Çince) 繁體中文 (Geleneksel Çince) 日本語 (Japonca) 한국어 (Korece) ไทย (Tayca) Български (Bulgarca) Čeština (Çekçe) Dansk (Danca) Deutsch (Almanca) English (İngilizce) Español - España (İspanyolca - İspanya) Español - Latinoamérica (İspanyolca - Latin Amerika) Ελληνικά (Yunanca) Français (Fransızca) Italiano (İtalyanca) Bahasa Indonesia (Endonezce) Magyar (Macarca) Nederlands (Hollandaca) Norsk (Norveççe) Polski (Lehçe) Português (Portekizce - Portekiz) Português - Brasil (Portekizce - Brezilya) Română (Rumence) усский (Rusça) Suomi (Fince) Svenska (İsveççe) Tiếng Việt (Vietnamca) Українська (Ukraynaca) Bir çeviri sorunu bildirin
Istuin muumilaakson rannalla, kun kuulin takaani ääntä. Mielessäni mietin ajatuksillani, onkohan se nuuskamuikkunen. Silmäni kuitenkin analysoivat tämän väittämän vääräksi, ja edessäni kohosi jäärouva. Eniten silmäni kiinnittivät katsettani hänen alapäähänsä. Siellä se oli! Jäinen outie vittu. En uskonut, mitä silmäni näkivät. Huomasin, että kyseessä ei ollutkaan jäärouva. Edessäni seisoi jylhä näky, koko kansan ville haapasalo! Silmäni eivät jälleen kerran uskoneet näkemäänsä. Ville Haapasalon parran alta kuului mörinää. Georgialainen perinneherkku, THÖ juustoleipä. Nyt pakastealtaissa. Muista lämmittää ennen syöntiä. Kuin salamasta, huomasin, että haapasalo oli hävinnyt kuin nuuskamuikkunen etelään. Jäljellä oli vain rasvainen herkku, jonka jälkeen ei tarvitse rasvata huulia, ja jonka kanssa punaviini maistuu. Menin muumitaloon ja lämmitin hazsapurin.